Skip directly to content

Sairastuminen saa aikaan tunnemyrskyn

Rintasyöpädiagnoosi on useimmiten valtava järkytys sekä sairastuneelle että läheisille. Sairastuminen herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia, joita jokainen käy läpi omalla tavallaan.

Jo epäilys rintasyövästä voi mullistaa koko elämän. Tutkimuksia ja diagnoosia voi joutua odottamaan potilaan näkökulmasta katsottuna liian pitkältä tuntuvan ajan, samalla kun mielessä kytee huoli ja pelko tulevasta. 

Monenlaisia tunteita

Tieto syövästä saa aikaan kriisin, joka pysäyttää kaiken. Sekä potilaan että läheisten mielessä risteilee monenlaisia ajatuksia ja tunteita pelosta ja surusta alakuloon ja jopa vihaan. Alkuun koko uutista voi olla vaikea uskoa edes todeksi. 

Jokainen reagoi kriisitilanteissa omalla tavallaan, ja siihen on myös annettava lupa. Siinä missä yksi haluaa puhua tunteensa ja ajatuksensa auki läheisten tai muiden tukihenkilöiden kanssa, toinen pysyy mieluummin hiljaa ja jäsentelee saamaansa tietoa ensin itsekseen. Kolmas taas saattaa kieltää koko tilanteen ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. On myös hyvin tavallista, että sairaudelle yritetään löytää joku syypää itsestä tai muualta, vaikka tekijät syövän syntymisen taustalla ovat niin moninaisia, ettei yksittäistä aiheuttajaa useinkaan ole edes olemassa.

Kriisistä yli pääseminen vie aina oman aikansa. Siinä auttavat läheisten, muiden syöpään sairastuneiden ja terveydenhuollon ammattilaisten tuki sekä sopivina paloina saatu tieto. Erityisen tärkeää on tietää, ettei kenenkään tarvitse jäädä uuteen tilanteeseen yksin, vaan että vertaistukea ja apua on saatavilla, niin potilaille kuin läheisillekin.

Miten käy naiseuden?

Suurin osa rintasyöpään sairastuneista on naisia. Vaikka tautia pystytään hoitamaan verrattain hyvin, sen vaikutukset omaan kehoon ja mieleen voivat tuntua pelottavilta. Olenko enää nainen ilman toista rintaa, hiuksia tai ripsiä? Hormonihoitojen tuomat vaihdevuosioireetkin kuumine aaltoineen ja yöhikoiluineen voivat tuntua kiusallisilta ja naiseutta latistavilta, painonnoususta puhumattakaan.

Naiseus ei kuitenkaan ole kiinni ulkonäöstä vaan omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Itsensä voi tuntea täydeksi naiseksi myös yhdellä rinnalla tai ilman hiuksia. Vertaistuesta ja läheisten läsnäolosta on usein apua hankalien tunteiden kanssa.

Huoli itsestä ja läheisistä

Tieto syövästä saa miettimään omaa ja läheisten jaksamista. Sairastuneella huoli kohdistuu usein ensimmäiseksi lapsiin ja puolisoon: miten lapset pärjäävät, jos äitiä ei kohta enää ole? Selviääkö puoliso arjen pyörittämisestä ilman toista käsiparia? Myös omien vanhempien jaksaminen voi huolestuttaa. 

Pelot ovat luonnollisia, kun elämässä tapahtuu isoja muutoksia. Epävarmuus tulevaisuudesta on otollista alustaa peloille, huolille ja masennukselle. Aika on usein paras lääke. Kun näkee, että arki jatkuu kaikesta huolimatta, myös pahimmat huolet ja pelot voivat siirtyä taka-alalle.

“Suhtaudun tähän kaikkeen niin, että kyllä mua hoidetaan.” 

Leena

Huolta herättää myös se, kun läheinen sairastuu. Puolison tai vanhemman vakava sairaus pysäyttää siinä missä omakin. Ajatukset ja pelot siitä, miten läheinen jaksaa syöpähoitojen keskellä, kuinka arki sujuu ja miten kauan yhteistä aikaa on vielä jäljellä, ovat raskaita kantaa, etenkin jos niitä ei pääse jakamaan kenenkään muun kanssa.

Mistä saa tukea?

Vaikeassa elämäntilanteessa olo voi tuntua yksinäiseltä. Lähimmäisten tuki on totta kai ensiarvoisen tärkeää, mutta joskus mieltä jäytävistä ajatuksista ja peloista voi olla vaikea puhua juuri niiden läheisimpien ihmisten kanssa. Yksin ei kuitenkaan tarvitse jäädä, vaan apua saa ja kannattaa hakea.

Vertaistukea sekä potilaille että heidän läheisilleen on tarjolla eri puolilla Suomea. Usein siihen ohjataan sairaalasta, terveyskeskuksesta tai paikallisesta potilasjärjestöstä. Jos omalta paikkakunnalta tai lähistöltä ei löydy sopivaa tukihenkilöä tai tukiryhmää, erilaisista sosiaalisen median ryhmistä muun muassa Facebookissa voi olla apua. Toinen saman kokenut pystyy ymmärtämään sairastumisen mukanaan tuomat huolet ja murheet, ja kokemusten vertailu voi tuntua voimauttavalta.

Syöpäjärjestöt tarjoaa syöpäpotilaille ja heidän omaisilleen neuvontaa ja kuntouttavaa toimintaa, kuten erilaisia sopeutumisvalmennuskursseja ja virkistyskursseja. Niiden tavoitteena on auttaa syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään selviytymään syövän aiheuttamasta elämänmuutoksesta ja elämään mahdollisimman antoisaa elämää syövästä huolimatta. Neuvontaa ja kursseja on tarjolla myös läheisensä menettäneille.

Läheisten on myös ihan sallittua keskustella sairastuneen kanssa avoimesti siitä, miten voisi omalta osaltaan auttaa. Joskus pelkkä läsnäolo on parasta, mitä läheinen voi tarjota, mutta usein myös apu esimerkiksi kotitöissä, kauppareissuilla tai lääkärikäynneillä on tervetullutta.

Jos omat henkiset voimavarat eivät tunnu riittävän sairauden kanssa selviämiseen, kannattaa rohkaistua hakemaan ammattiapua. Esimerkiksi syöpäklinikoiden kautta voi saada psykiatrista tukea. Usein jo se, että pääsee puhumaan toiselle ihmiselle omasta tilanteestaan kaikessa rauhassa, voi tuoda helpotusta.

Kriisi ei kestä loputtomiin

Vaikka sairastuminen on iso shokki, pahin alkujärkytys väistämättä hälvenee jossain vaiheessa ja sopeutuminen toisenlaiseen elämään alkaa.

“Se, etten päästänyt kokonaan irti työstäni, auttoi selviytymään.”

 Minna

Monesti auttaa, ettei päästä kokonaan irti aiemmasta elämästään ja harrastuksistaan. Esimerkiksi moni työikäinen on halukas jatkamaan työelämässä, kun sairauden kanssa on ensin päästy tasapainoon. Myös kaikenlainen pieni puuhastelu pitää virkeänä, olipa se sitten sukkien neulomista, kukkien hoitoa tai joogaa. Erilaiset mindfulness-harjoitukset ja meditaatio voivat tukea henkistä hyvinvointia ja jaksamista. Myös matkustelu oman jaksamisen puitteissa tuo monelle iloa ja uudenlaisia elämyksiä.

Jokaisen tarina on erilainen

Yhteisestä nimestään huolimatta rintasyöpiä on yhtä monta kuin sairastuneitakin, kahta täysin samanlaista tapausta ei ole. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella, ja jokaisen hoito on räätälöitävä nimenomaan hänen sairauteensa sopivaksi. Samalla tavalla jokainen potilas tai sairautta läheltä seuraava saa apua ja lohtua erilaisista asioista. Kaikista näistä pääsee parhaiten perille vain juttelemalla aiheesta avoimesti.

On tärkeää, että syövästä voi puhua siinä missä mistä tahansa muustakin sairaudesta, mutta siitä ei suinkaan tarvitse puhua aina. Arkisista asioista rupattelu läheisten ja ystävien kanssa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan raskaiden aikojen yli. On huojentavaa, jos läheisimmät ihmissuhteet säilyvät sairaudenkin keskellä ja kehittyvät entistäkin vahvemmiksi.

“Suhde moniin läheisiin on parantunut.”

 Katja-Marika

Vaikka jokaisen tarina on omanlaisensa, ja mukaan mahtuu monenlaisia kohtaloita, elämän ei tarvitse päättyä siihen, kun saa rintasyöpädiagnoosin. Alkujärkytyksen tasoituttua alkaa arjen pieniäkin asioita usein arvostaa eri tavalla ja tuntea kiitollisuutta sekä uudenlaista elämäniloa ja -halua. Myös taistelutahto voi olla vahva. Elämästä saa ja pitää nauttia – syövästä huolimatta.

Lyhyesti

  • Rintasyöpädiagnoosi saa aikaan kriisin sekä sairastuneelle että läheisille.
  • Jokaiselle on annettava lupa käsitellä kriisin nostattamia moninaisia ajatuksia ja tunteita omalla tavallaan.
  • Vertaistuki, psykiatrinen tuki ja kuntouttava toiminta auttavat monia sopeutumaan uuteen tilanteeseen.