Skip directly to content

Saavatko potilaat tasavertaista hoitoa?

Jokaisella syöpään sairastuneella on yhtäläinen oikeus hoitoon. Hoitotulokset ovatkin Suomessa erinomaisia. Kaikkiin syöpien alatyyppeihin, kuten nk. kolmoisnegatiiviseen rintasyöpään, ei kuitenkaan ole vielä täsmälääkehoitoa. Lisäksi suun kautta annosteltavien lääkehoitojen saatavuudessa on viime vuosina ollut huomattavia viiveitä.

Keskeinen tavoite suomalaisten syöpäpotilaiden hoidolle on, että potilaille tulee taata yhdenvertainen mahdollisuus parhaaseen hoitoon. Jokaisella syöpäpotilaalla on oltava yhtäläiset oikeudet syöpähoitoihin ammatista, asuinpaikasta ja tulotasosta tai varallisuudesta riippumatta. Kansainvälisissä vertailuissa tämä tavoite toteutuu Suomessa hyvin, paremmin kuin monessa muussa maassa.

Rintasyöpäpotilaat ovat osaavissa käsissä

Rintasyövän hoitotulokset ovat Suomessa erinomaiset – Euroopan kärkitasoa – eikä merkittäviä eroja eri sairaanhoitopiirien välillä ole. Rintasyöpäpotilaiden hoito on erikoissairaanhoidon vastuulla ja siten keskitetty yliopisto- ja keskussairaaloiden syöpätautien yksiköihin ja keskuksiin (klinikoille). Keskittäminen parantaa hoitotuloksia ja hoidon laatua.

“Suomi on hyvä maa. Täällä on korkealaatuiset syöpähoidot.”

Helvi

Potilaita hoitaa ammattitaitoinen henkilöstö, jolla on käytettävissä viimeisin tutkimustieto, ja lisäksi hoitopäätöksistä keskustellaan moniammatillisissa ryhmissä. Syövän diagnostiikka, hoito ja seuranta perustuvat kansainvälisiin ja valtakunnallisiin suosituksiin. Suositukset paitsi tukevat lääkäreitä kliinisessä päätöksenteossa myös yhtenäistävät hoitokäytäntöjä eri sairaaloiden välillä. Lisäksi useimmat syöpäsairaalat osallistuvat kansallisiin ja/tai kansainvälisiin vertailuihin sekä akkreditaatio-ohjelmiin hoidon ja palvelun kehittämiseksi.

Levinneen rintasyövän oireenmukaisen eli palliatiivisen hoidon saatavuudessa ja laadussa on todettu alueellista vaihtelua, mutta aivan viime vuosina tätäkin tilannetta on parantanut muun muassa se, että oireenmukaiseen hoitoon erikoistuneiden yksiköiden määrää on lisätty.

Hoitovaihtoehdot ovat osin rajallisia

Mahdollisuudet hoitaa rintasyöpää ovat parantuneet: varhaisdiagnostiikka, leikkaus- ja sädehoidot ovat kehittyneet ja lääkehoidon vaihtoehdot ovat erityisesti viime vuosina lisääntyneet. Kaikkiin rintasyövän esiintymismuotoihin ei kuitenkaan ole saatavilla yhtä tehokkaita hoitoja. Esimerkiksi niin kutsuttuun kolmoisnegatiiviseen rintasyöpään ei ole saatavilla täsmälääkehoitoa, joita on saatavilla sekä hormonireseptoripositiiviseen että HER2-positiiviseen rintasyöpään. Täsmälääkehoitojen etuina pidetään niiden parempaa vaikuttavuutta (ennustettavaa tehoa ja vähäisempiä haittavaikutuksia).

Vaikka myös levinneen rintasyövän hoitoon on saatu lisää vaihtoehtoja, ei siihen valitettavasti ole vielä parannuskeinoa. Levinneeseen rintasyöpään menehtyy edelleen joka vuosi noin 800 suomalaista; se on yleisin naisten kuolemaan johtava syöpätauti maassamme.

Viiveitä voi esiintyä

Kuten tälle sivustolle haastateltujen potilaiden tarinoista käy ilmi, saattaa diagnoosin saamisen ja hoitoon pääsyn välillä kulua aikaa, mikä voi potilaan näkökulmasta tuntua liian pitkältä. Rintasyöpä voi olla joskus vaikea tunnistaakin: laboratoriokokeet tai kuvantaminen eivät välttämättä paljasta mitään poikkeavaa eikä rintasyöpää osata epäillä potilaan kokemien, varsin yleisten oireiden vuoksi.

“Jouduin odottamaan mammografiaan pääsyä monta viikkoa.”

 Anita

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettaman työryhmän raportti vuodelta 2010 (Syövän hoidon kehittäminen vuosina 2010 – 2020) vahvistaa, että syöpähoitoon pääsyssä on esiintynyt viiveitä. Yksi syy tähän on ollut työvoimapula: puute syövän diagnostiikkaan ja hoitoon osallistuvista lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta. Raportissa todetaan, että viiveitä on pyrittävä välttämään, sillä ne saattavat uhata hoidon tasavertaista toteutumista.

Myös joidenkin lääkehoitojen saatavuudessa on ollut viiveitä. Maamme lääkehoidon rahoitusjärjestelmästä johtuen sairaalasta annettavilla lääkkeillä, jotka useimmiten ovat suonensisäisesti annettavia, voi käytännössä hoitaa potilaita heti, kun Euroopan lääkeviranomainen on myöntänyt lääkkeelle myyntiluvan, arvioituaan ensin lääkehoidon tehon, turvallisuuden ja laadun. Suun kautta annosteltavat lääkkeet saadaan osaksi potilaiden hoitoa vasta, kun Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) on vahvistanut lääkkeelle kohtuullisen tukkuhinnan. Se on edellytyksenä sille, että lääkkeestä voi saada sairausvakuutuskorvauksen (Kela-korvaus). Tähän korvattavuusprosessiin kuluvan ajan vuoksi suun kautta annosteltavat lääkkeet ovat yleensä potilaiden saatavilla vähintään 7–8 kuukautta myöhemmin kuin suonensisäisesti annettavat lääkkeet.
Viime vuosina lääkehuoltoon kohdistuvat kustannuspaineet ovat nousseet. Suun kautta annosteltavien syöpälääkkeiden myyntilupaprosessin käynnistämisestä on kestänyt keskimäärin noin kolme vuotta siihen, että ne ovat päässeet Kela-korvauksen piiriin ja potilaiden käyttöön. Korvattavuusprosesseihin kuluva aika on tästä keskimäärin noin kaksi vuotta. 

Toimia tasavertaisen hoidon turvaamiseksi

STM:n asettama työryhmä (ks. edellä) on laatinut ehdotuksen syövän diagnostiikan ja hoidon kehittämiseksi tavoitteinaan parantaa, tai ainakin säilyttää, nykyiset hoitotulokset tasa-arvoisesti koko maassa ja eri väestöryhmissä. Raportin mukaan syöpädiagnoosi tulee tehdä aina viiveettä ja hoitojen tulee alkaa mahdollisimman pian. Lisäksi kaikki syövät on hoidettava laadukkaasti tavoiteaikojen puitteissa asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) seuraa hoitoon pääsyn toteutumista, ja lisäksi moni sairaala on työryhmän raportin jälkeen päätynyt seuraamaan syöpähoitoihin pääsyyn kuluvaa aikaa. 

Uusien lääkehoitojen – myös suun kautta annosteltavien – viiveettömään saatavuuteen potilaille tarvitaan uudenlaisia keinoja. Samanaikaisesti tulee täyttää yhteiskunnan asettamat vaatimukset syöpähoitojen tehoon, vaikuttavuuteen ja kustannuksiin liittyen. 
Ratkaisua näihin viiveisiin on haettu laajalti muualla Euroopassa jo pidempään käytössä olleesta riskinjakosopimusmenettelystä. Riskinjakosopimukset tulivat Suomessa mahdollisiksi määräaikaisella lainsäädännöllä vuoden 2017 alusta alkaen. Tällä tarkoitetaan hintaviranomaisen (Hila) ja lääkeyrityksen keskinäisiä nk. riskinjakomalleja, joiden tarkoituksena on jakaa uuteen lääkehoitoon liittyvästä epävarmuudesta maksajalle mahdollisesti aiheutuvaa taloudellista riskiä. Käytännössä sopimusmenettely voi mahdollistaa suun kautta annosteltavan syöpähoidon keskimääräistä nopeamman pääsyn potilaiden saataville. Suomessa Hilan ja lääkeyrityksen välisiä sopimuksia onlaadittu jo useampia. Toistaiseksi edellä kuvattu käytäntö on mahdollinen vuoden 2019 loppuun saakka. Suun kautta annosteltavien lääkkeiden tasavertaisen saatavuuden varmistamiseksi tarvitaan siten yhä edelleen tiivistä yhteistyötä viranomaisten, poliittisten päättäjien, syövän hoidon asiantuntijoiden ja lääketeollisuuden välillä.

Maailmanlaajuisesti katsottuna tutkimustoiminta syövän biologian selvittämiseksi ja uusien hoitovaihtoehtojen löytämiseksi jatkuu vilkkaana. Kliinistä tutkimusta tehdään sekä akateemisista lähtökohdista että lääketeollisuuden toimeksiannosta. 
Suomeen on päätetty perustaa Kansallinen syöpäkeskus (FICAN), jonka uskotaan muun muassa tarjoavan nykyistä paremmat edellytykset kansalliselle ja kansainväliselle tutkimustoiminnalle ja tutkimustulosten yhä tehokkaammalle hyödyntämiselle viiveettä potilaan parhaaksi. Tämä kehityssuunta on tärkeä, sillä kliinisellä tutkimustyöllä pyritään takaamaan, että kaikilla syöpäpotilailla olisi hyviä hoitovaihtoehtoja saatavilla taudin alatyypistä tai levinneisyydestä riippumatta. Joskus kliiniseen tutkimukseen osallistuminen voi tarkoittaa mahdollisuutta kokeilla uutta, innovatiivista hoitoa, jota ei muuten vielä olisi saatavilla.

Lyhyesti

  • Syöpäpotilaille tulee taata yhtäläinen mahdollisuus parhaaseen hoitoon.
  • Syövän tasavertainen hoito toteutuu Suomessa hyvin, paremmin kuin monessa muussa maassa.
  • Hoitoon pääsyssä ja lääkehoitojen saatavuudessa esiintyy toisinaan viiveitä.

 

Viitteitä:

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:6. Syövän hoidon kehittäminen vuosina 2010-2020. Työryhmän raportti. Helsinki: STM 2010. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2971-5.  

Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:13. Kansallinen syöpäkeskus – Comprehensive Cancer Center Finland (FICAN). Kansallisen syöpäkeskuksen perustamista selvittäneen työryhmän raportti. Helsinki: STM 2014. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70274/URN_ISBN_978-952-00-3490-0.pdf?sequence=1.

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 119/2016. Lausuntopyyntö lääkekorvaussäästöjä koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta. Helsinki: STM 2016. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lausuntopyynto-laakekorvaussaastoja-koskevasta-hallituksen-esitysluonnoksesta, julkaistu verkossa 25.8.2016.

Sairausvakuutuslaki: Ehdollinen korvattavuus (voimaantulo: 01.01.2017; 6 luvun 6 a § voimassa 31.12.2019 saakka, Sosiaali- ja terveysministeriö,  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041224?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=sairausvakuutuslaki#L6P6a 

Auvinen M, Pro gradu -tutkielma: Market access of oral cancer drugs in Finland: A patient and patient organization view. Ohjaaja: Professori Hanna Lehtimäki, Itä-Suomen yliopisto ja dosentti Juha Laine, Pfizer Oy. Itä-Suomen yliopisto. Helmikuu 2017. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170302/urn_nbn_fi_uef-20170302.pdf